– Ihmiset ovat todella luottavaisia. Joku saattaa ostaa hevosen ulkomailta pelkän vieraskielisen ilmoituksen perusteella näkemättä hevosta edes videolta, hämmästelee hevoskaupoissa avustaja asianajaja Antti Linna Asianajotoimisto Fennosta.

Esteratsastaja Christopher Wegelius sanoi 25 vuotta sitten ratsuttajalleen, juuri lukion päättäneelle Antti Linnalle, että pitää hankkia ammatti – joko lähteä ammattiratsastajan tielle tai kouluun, ja suositteli vaihtoehtona oikeustiedettä. Linna pääsi muutaman vuoden opintojen jälkeen Wegeliukselle harjoittelijaksi edustamaan hevoskauppa-asioissa. Wegeliuksella oli aikoinaan hevoskauppaan suuntautunut välitystoimisto Eqvinox Oy, jossa oli myös lakiosasto. Wegelius myi vuonna 2001 yrityksen Noora Forsténille (o.s. Pentti). Yritys lopetti toimintansa vuonna 2018. Wegelius on kirjoittanut kirjan Hevoskaupan käsikirja (2005).

Hevosjuristeja ei ole monta Suomessa, ja oikeuteen päätyy Linnan arvion mukaan 50-100 hevoskauppaa vuodessa. Riitoja yhteensä on vuosittain satoja, ja suurin osa sovitaan juristien välityksellä ilman oikeuskäsittelyä. Linna sanoo tietävänsä viitisen juristia, joiden työnkuvaan kuuluu hevoskaupoissa avustaminen. Hän kuvailee hevoskauppoja harrastuksekseen, sillä työnkuva käsittää enimmäkseen yritysjuridiikkaa ja hevoskaupoissa avustaminen juontuu omasta kiinnostuksesta ja hevostaustasta.

Linnan toinen yritys on Talli Linna, jota hän pyörittää isänsä kanssa. Talli Linna on 30-35 hevosen täysihoitotalli. Lisäksi hän on GP-tason esteratsastaja ja maajoukkuevalmennettava. Hänen vaimonsa Jenni Linna on hevoseläinlääkäri ja kouluratsastaja. Linna on myös Ratsastajainliiton huippu-urheilujaoksen HUJOn jäsen jo neljättä vuotta. Antti Linnan mielestä monialaisuus hevostoiminnassa auttaa siinä, että hän kykenee asianajajan työssään katsomaan hevoskauppaa monelta kantilta.

Tyypillinen tapaus, jossa Linnalta pyydetään apua on sellainen, että myyjä on myynyt puoli vuotta aiemmin hevosen, ja ostaja haluaa palauttaa sen virheeseen kuten ontumaan vedoten, mutta eläinlääkäri tai muu ammattilainen ei ole havainnut hevosessa varsinaista vikaa. Ostaja on sitä mieltä, että hevonen on ollut rikki jo ostohetkellä, ja huolellista ostotarkastusta ei ole tehty. Toinen tyyppitapaus on, että ostaja lähestyy asianajajaa kertoen, että hevonen ei ole lainkaan sitä mitä luvattiin. Se on mahdollisesti käytöshäiriöinen, todella hankala ratsastaa tai fyysisesti romu.

Hevoskauppa on aina mahdollinen pommi

Hevoskauppojen hankalaa luonnetta kuvaa hyvin se, että Linna kertoo itsekin tulleensa jonkin kerran huijatuksi hevoskaupoissa.

Hevoskauppa muistuttaa luonteeltaan osakekauppaa, jossa ostetaan tulevaisuuden odotuksia. Ostaja tietää ostaessaan, että osakkeen arvo saattaa valua tyhjiin – tai sitten se lunastaa sille asetetut odotukset. Ongelma on, että hevoskauppaan sovelletaan lakia, joka on tarkoitettu pesukoneen kaltaisille hyödykkeille, joiden kuuluu toimia napista painamalla.

– Hevonen ei ole kone, vaan enemmänkin lottokuponki, muistuttaa Linna.

– Ostaja ostaa mahdollisuuden sopeutua käyttämään hevosta ja siten saavuttaa hevoselle asetetut tavoitteet, mikäli onni on myötä.

Hevoskaupassa yksi hankaloittava tekijä on, että niitä hankitaan monenlaisiin tarkoituksiin. On eri asia ostaa hyvän mielen maastoiluhevosta kuin kallista urheiluratsua. Sen vuoksi on hankala laatia yksiselitteisiä ohjeita kauppakirjalle. Joitain pohjia on netissä, mutta väärän mallin käyttämisestä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Sovellettavat lait vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä yksityisten ihmisten välinen vai kuluttajan ja yrityksen välinen kauppa. Kuluttajansuojalaki soveltuu Linnan mielestä huonosti hevoskauppaan, sillä se vierittää myyjälle paljon vastuuta siitä, että myytävä kohde on priimaa. Vielä kun soppaan lisätään se, että ostajalla voi olla perusteettoman optimistisia odotuksia tulevasta hevosestaan, myyjäyrityksen osa ei ole kadehdittava.

GP-hevonen voi olla hyvä vaikka se ei olisi täysin terve. Kuvassa Gudrun Patteet ja Seacoast Pebbles.

Kuluttajansuojalaki tarjoaa mahdollisuuden vedota virheeseen vuosienkin päästä. Linna kertoo tapauksesta, jossa ostaja osti pikkuvarsan urheiluhevosen uraa silmällä pitäen. 5-vuotiaana hevoselta löytyi geneettinen vaiva, jonka takia se ei soveltunut tarkoitukseen. Myyjä joutui palauttamaan osan kauppahinnasta.

– Ostajan tärkein velvollisuus on kysyä oikeat kysymykset. Sitä ei voi liiaksi korostaa, painottaa Linna.

Toisin kuin valmistetut hyödykkeet, joiden kohdalla valmistajalta voidaan edellyttää tiettyä huolellisuutta ja laatua, hevosta ei ole suunniteltu niin. Sitä ei ole valmistettu komponenteista. Sen lisäksi hevoskaupassa ei ole valmistajien ja jälleenmyyjien verkostoa.

– Jos myyjä joutuu ottamaan viallisen pesukoneen takaisin ja hyvittämään sen asiakkaalle, hän saa korvauksen valmistajalta. Hevosen kohdalla tällaista mahdollisuutta ei ole.

Pesukoneen tai television tehtävä on toimia halutulla tavalla, kun uusi omistaja painaa napista. Ratsuhevosten kohdalla nappulat saattavat olla hakusessa, vaikka tavarassa ei olisikaan vikaa, sillä jo erilainen ratsastustyyli vaikuttaa merkittävästi hevosen suorituskykyyn. Silti näihin kaupan kohteisiin sovelletaan samaa lakia.

– Ratsastuksen lisäksi vaikuttavat talliolosuhteet ja ratsastuspohja. Olosuhteet eivät välttämättä tarkoita huonompia oloja, vain erilaisia. Esimerkiksi Euroopasta ostettu hevonen, joka ei ole koskaan käyttänyt talviaikaan hokkeja, saattaa ontua ihan siitä syystä, että se ei ole tottunut, vaikka se olisikin kaikin puolin muuten terve, Linna kuvailee.

– Terveys riippuu monesti jopa enemmän hoidosta ja ratsastuksesta kuin synnynnäisistä vaurioista ja röntgenkuvista, summaa Linna.

Huijareita on sekä ostajissa että myyjissä

Autokaupassa ihmisillä on usein käsitys siitä, mitä rahalla tulisi saada. 500 eurolla saa tavallisesti korkeintaan peltoauton, 40 000 eurolla uuden auton, jossa on takuu mukana. Hevosten kohdalla näkemys hinnasta ei ole aina selvä.

– 5-vuotiaan ratsukoulutetun nuoren hevosen tuotantokustannukset ovat minimissään 20 000 euroa. Se nyt vain on niin, kun kulut lasketaan yhteen. Jos tällaista hevosta myydään 10 000 eurolla, siinä on yleensä jotain ”vikaa”, Linna sanoo.

Ostajan tulisi yrittää tunnistaa alennusmyyntiin johtanut vika, jotta hän voi määrittää, haittaako se hänen elämäänsä. Hevosesta ei ehkä tullut sellaista estetykkiä tai liitokaviota kuin kasvattaja suvun perusteella odotti, tai sillä on jokin terveysongelma tai ei-toivottu luonteenpiirre. Ylipäätään hevoskaupassa on niin, että ostajan kannattaa selvittää, miksi joku myy hyvän hevosen, jos se on niin hyvä kuin sanotaan.

Kuvan Kaisa osti Espanjasta muulin säkissä. Sittemmin muulista on tullut varsin mallikelpoinen maastoratsu, vaikka alkuun epäluottamus uutta omistajaa kohtaan oli melkoinen. Linkki vie Kaisan muuliblogiin. Kuva: Pasi Rönn.

Hevoskaupassa tulee vastaan huijareita sekä ostajien että myyjien joukossa. Osa myyjistä myy rikkinäisiä hevosia sinisilmäisille ostajille. Huijariostajat taas käyttävät tietoisesti hyväkseen kuluttajansuojalain heille suomaa vahvaa asemaa. Linnalle on tullut vastaan tapauksia, joissa ulosotossa oleva henkilö ostaa hevosen ja palauttaa vuoden kuluttua vaatien kauppasummaa takaisin. Myyjä pääsee vähemmällä kun ottaa hevosen takaisin, ja ostaja jatkaa toimintaansa seuraavan hevoskauppiaan kanssa.

– Kärjistäen voisi sanoa, että mitä kalliimpi hevonen, sen vähemmän ongelmia. Tämä johtuu siitä, että kalliiden hevosten kaupassa osapuolet ovat yleensä ammattilaisia, ja tietävät mitä ovat myymässä tai ostamassa.

Linna huomauttaa, että välittäjän ja myyjän vastuut ovat juridisesti erilaiset. Myyjä on vastuussa myymästään hevosesta, välittäjä järjestelee kaupan ja ottaa provision tilanteesta riippuen jopa kokonaan ilman myyjän vastuita. Jos välittäjä ostaa itse hevosen ja myy sen edelleen, hänelle lankeavat myyjän vastuut. Vaikka hevonen olisi ollut myyjän tallissa vain kuukauden, hänelle lankeaa vastuu kertoa oikeat tiedot sen terveydentilasta ja historiasta, jolloin myyjän vastuulla on kertoa myös ne tiedot, joita hänellä ei todellisuudessa ole.

Mitä kauppakirjan tulisi sisältää?

Kauppakirjassa tulisi lukea se, millaista hevosta ostaja on ostamassa ja myyjä myymässä. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta hyvin usein se puuttuu ja siitä lähdetään jälkikäteen riitelemään. Suppea kauppakirja mahdollistaa juristeille sen, että he voivat tulkita kauppakirjaa päämiehensä etujen mukaan, ja pattitilanne on valmis.

– Jos kauppakirjassa lukee vain, että myydään hevonen aktiiviseen harrastus- ja kilpakäyttöön, jää avoimeksi kysymys siitä, vastaako myyjä siitä että uudet omistajat eivät pärjääkään hevosen kanssa syötettyään sille kuusi litraa kauraa päivässä ja taluteltuaan sitä ensimmäiset kaksi viikkoa, Linna maalaa.

– Pitää kirjoittaa mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Perusasiat, jotka tulisi kirjata kauppakirjaan:

1. Hinta

2. Maksutapa: erissä vai kokonaan.

3. Maksaja ja maksun saaja. Alaikäisen ostajan kohdalla kauppakirjassa tulee näkyä molempien huoltajien hyväksyntä.

4. Milloin siirtyvät vaaranvastuu, hallinta ja omistusoikeus: siirtyykö omistusoikeus heti vai kun koko kauppahinta on maksettu.

5. Mitä jos ostaja ei hae hevosta, kuten on sovittu: mikä on sanktio.

6. Kaikki ostajan saamat tiedot hevosen terveydentilasta, mielellään kaikki vanhatkin eläinlääkärilausunnot. Tällöin ostaja ei voi vedota ”jos olisin tämän tiennyt, en olisi ostanut” -argumenttiin. Suomessa uusi omistaja saa nähdä kaikki hevosen potilastiedot koko sen eliniän ajalta pyytämällä eläinlääkäriltä. Jos myyjä ei ole ilmoittanut kaikkia tietoja, uusi omistaja voi perustella kaupan purkua sillä, että hän on saanut tietää hevosella olevan vanhoja vammoja, joista myyjä ei kertonut. Kauppakirjassa olisi myös myyjän kannalta hyvä lukea, että ostaja on tarkastanut hevosen haluamassaan laajuuudessa ja hyväksynyt sen siinä kunnossa kuin se on.

7. Käyttötarkoituksesta: Ostajan kannalta on hyvä, jos sopimukseen on kirjattu jonkinlainen käyttötarkoitus, johon hevonen on ostettu mutta myyjän kannattaa kirjata siihen lausekkeita, kuten ”Myyjällä ei ole tiedossaan erityisiä seikkoja, miksi hevonen ei soveltuisi ostajan tarkoittamaan käyttöön siinä-ja-siinä tarkoituksessa.”/”Myyjä ei vastaa hevosen soveltuvuudesta ostajan tarkoittamaan käyttöön.”

8. ”Sellaisena kuin se on” -vastuunrajoitusehto. Tämä ehto suojaa myyjää, sillä tällöin ostajan täytyy osoittaa että myyjä on antanut virheellistä tietoa tai hevonen on hintaansa nähden huonommassa kunnossa kuin on ollut syytä olettaa. Tämä on Linnan mielestä kauppakirjan tärkein kohta, myyjä on lähes varmassa liemessä ilman tätä klausuulia.

– Jos kauppakirja on sellainen, että käyttötarkoitukseksi on kirjattu urheilukäyttö, siitä puuttuu ”sellaisena kuin se on” -lauseke eikä ole kerrottu hevosen virheitä, myyjä on liemessä, sanoo Linna.

Kauppakirja pitää lisäksi laatia niin, että hevosista tietämätön käräjätuomari pystyy tarvittaessa näkemään kauppakirjasta, onko ostajalla ollut perusteltu syy odottaa hevosen olleen paremmassa kunnossa kuin se olikaan. Tavallinen käräjätuomari ei useinkaan hahmota hevosten hintoja ja sitä, että hinta muodostuu monesti urheiluominaisuuksista, ei käytettävyydestä. Vikaantumisriskiä ei voi poistaa nostamalla hintaa. Miljoonan euron hevonenkin menee rikki yllättävän helposti. Kauppakirjassa voi lukea, että myyjä ei lupaa hevosen toimivan uudella ratsastajalla. Siihen voi myös kirjata luonteenpiirteitä ja huonoja tapoja, esimerkiksi että hermostuessaan hevosella on tapana hyppiä pystyyn tai se ei hyppää vesiestettä.

Ostotarkastuksen tekeminen on myyjän tai ostajan intresseissä laista riippuen

Ostotarkastuksella asiakas pyrkii selvittämään hevosen terveydentilan. Ostotarkastus on yleensä ratkaiseva tekijä ostopäätöksessä. Ostotarkastus määrittää omalta osaltaan kauppahintaa ja sitä, voiko johonkin ”virheeseen” vedota myöhemmin riippuen siitä, onko se löytynyt ostotarkastuksessa. Ostotarkastuksessa löytyneeseen vikaan on vaikea vedota käyttäen tietämättömyysargumenttia.

Ostotarkastus havainnollistaa hyvin kauppalain ja kuluttajansuojalain välisen eron. Kuluttajan asemassa oleva ostaja voi ainakin teoriassa ostaa sian säkissä tietämättä hevosesta mitään ja palauttaa sen vielä 10 vuoden päästä, eikä myyjä voi asialle oikein mitään. Ostotarkastuksen tekeminen on palvelee myyjän etua. Ostajan kuluttajansuojalakiin perustuvia oikeuksia heikentävät pykälät kauppasopimuksessa ovat kuluttajakaupassa lähtökohtaisesti pätemättömiä. Tasa-arvoisessa tapauksessa ja kauppalakia noudatettaessa myyjä ja ostaja voivat sopia vapaammin. Kauppalakia sovellettaessa ostaja ei voi vedota virheenä seikkaan, joka olisi tullut ilmi huolellisessa ostotarkastuksessa.

Mitä kalliimpi hevonen, sitä tarkemmin se yleensä läpivalaistaan. Kuvituskuva. Kuvan toimittanut Pekka Larsen.

Linna sanoo suoraan, että lähtökohtaisesti hevoset eivät yleensä ole sen enempää terveitä kuin rauhallisiakaan. Suurimmalla osalla on terveydellisiä virheitä, ja hoidosta riippuen sama hevonen voi olla menestyjä tai vaivainen. On useita esimerkkejä hevosista, jotka hyppäävät GP-tasolla, vaikka niillä on terveydellisiä vaivoja. Linna kertoo omasta hevosestaan, jolla on yhteenkasvaneet okahaarakkeet (kissing spine). Helsingin World Cupin voitti vuonna 2018 Sea Coast Pebbles, jolla on neurologinen häiriö nimeltä kukkopatti. Kukkopattihevonen nostaa jalkaansa tavallista korkeammalle ja saattaa joutua hylätyksi eläinlääkäritarkastuksissa epäpuhtauden vuoksi. Samoin ”hullu” hevonen voi toisissa oloissa olla hyvinkin tyytyväinen ja rauhallinen yksilö.

Kiinnostavaa on, että Saksan korkeimman oikeuden päätös vuonna 2007 linjasi, että röntgenluokka kolmeksi arvioitua okahaarakkeiden yhteenkasvamista ei voida pitää merkittävänä virheenä nelivuotiaassa hevosessa löydösten yleisyydestä johtuen. Oikeus viittasi perusteluissaan tutkimukseen, jonka mukaan yli puolella hevosista on epänormaaleja röntgenlöydöksiä.

Silloin kun Antti Linna on itse ostamassa hevosta, hän tekee aina hevoselle dopingtestin siltä varalta, että se on kipulääkitty tai tyynnytetty koeratsastuksen ajaksi. Sen voi tehdä niin, että pyytää eläinlääkäriä ottamaan hevosesta verinäytteen. Linna ottaa mieluiten näytteen ihan itse, jolloin hän voi toimittaa sen luotettavaksi kokemaansa laboratorioon. Linnalle on käynyt niin, että hän pyysi erään kaupanteon yhteydessä Saksassa verinäytettä kahdesti, sekä koeratsastuksen että eläinlääkärin tarkastuksen yhteydessä. Koeratsastukseen hevosta ei lääkitty, mutta ennen eläinlääkärin tarkastusta se sai puudutusainetta, jotta ei reagoisi taivutuskokeessa. Myyjä ilmeisesti arveli, että ostaja ei pyydä verikoetta kahta kertaa. Linna kehottaakin suhtautumaan hevoskauppiaisiin aina epäluottamuksella, sillä rehellisten joukossa on vilunkipelaajia.

Talliyrittäjän kannattaa kirjata sopimukseen oikeus myydä tai lopettaa hevonen

Tallipaikkasopimukset ovat lähtökohtaisesti yrityksen ja kuluttajan välisiä sopimuksia, jolloin ne kuuluvat kuluttajansuojalain piiriin. Ongelmatilanteissa talliyrittäjän vastuulla on osoittaa, että hän on toiminut huolellisesti, pitänyt paikat hyvässä kunnossa ja hoitanut hevoset hyvin.

Siitä, millainen palvelun tulee olla, löytyy tietoa Hippoksen ja Hippoliksen sivuilta.

Kuva: Sari Passaro

Asiakkaiden joukkoon mahtuu huijareita, jotka tuovat hevosen talliin ilman aikomustakaan maksaa. Talliyrittäjän kannattaa tarkistaa mahdollisen asiakkaan taustat ja maksukyky (luottotiedot) ennen sopimuksen solmimista. Varattomalta on jokseenkin mahdotonta saada kuluja takaisin edes oikeusteitse. Tämän lisäksi varaton asiakas saa valtiolta ilmaisen oikeudenkäyntiavustajan. Kuluttajansuojalain ansiosta asiakas on vahvoilla ja saattaa jopa voittaa jutun. Ammattihuijari yleensä vie hevosensa sen jälkeen toiseen talliin ja sama jatkuu.

Tallipaikkasopimuksessa olisi hyvä olla kirjattuna seuraavat asiat.

1. Osapuolet.

2. Irtisanomisaika. Jos tästä ei ole sovittu erikseen, sovelletaan lakia liikehuoneiston vuokrasta.

3. Tallinpitäjän oikeus määrätä ja vaihtaa karsina.

4. Vuokrantarkistusmenetelmä.

5. Vuokran määrä.

6. Vuokran vastike eli mitä rahalla saa.

7. Tilapäinen poissaolo eli saako tallivuokrasta alennusta ja kuinka paljon, jos asiakas vie hevosen muualle esimerkiksi laitumelle koko kesäksi.

8. Asiakkailta vaadittavat vakuutukset ja korvausvastuun rajoitukset.

9. Omistaja vastaa hevosen lääkinnästä.

10. Kenelle ilmoitetaan, jos jotain tapahtuu, onko tallinpitäjällä oikeus kutsua eläinlääkäri ja kuka eläinlääkärikäynnin maksaa.

11. Yrittäjän pantti-, pidätys- ja lopetusoikeus. Sopimukseen voi kirjata esimerkiksi, että kahden kuukauden tallivuokrien erääntyessä yrittäjä voi myydä hevosen julkisella huutokaupalla ja mikäli myyminen ei onnistu eli hevonen ei mene kaupaksi tai omistaja ei toimita hevosen asiakirjoja, yrittäjällä on oikeus lopettaa hevonen. Yrittäjän tulee tiedottaa omistajaa kirjallisesti ennen huutokauppaa.

Jos kohdan 11 mukaista mainintaa ei ole sopimuksessa, laki sallii yritykselle mahdollisuuden myydä noutamatta jäänyt esine, joskin tämä menettely on hidas. Eläinsuojeluilmoituksen voi tehdä, mutta on hyvin mahdollista että eläimen tulkitaan olevan hyvässä hoidossa täysihoitotallissa, vaikka omistaja ei maksaisikaan tallivuokriaan ja olisi kadonnut, jolloin eläinsuojelulliset perusteet eivät täyty eikä mitään tapahdu. Hevosen realisointi varattomalta taas edellyttää velkomustuomiota eli oikeuskäsittelyä.

Asianajajan vastauksia kysymyksiin

Onko sopimukseen kirjattu etuosto-oikeus sitova? Voiko myyjä velvoittaa ostajaa tarjoamaan hevosta takaisin myyjälle, jos kauppakirjassa lukee niin? Entä voiko hevosen myydä ”loppuelämän kotiin” eli kirjata sopimukseen, että ostaja ei voi myydä hevosta edelleen?

– Kyllä, tällaisesta voidaan sopia. Ostajaa ei voida estää myymästä hevosta muille tai eteenpäin, mutta siitä voidaan määrätä sanktio, esimerkiksi että sopimusrikkomuksen kohdalla ostaja maksaa myyjälle 5000 euroa.

Miten eroaa osto yksityishenkilöltä tai yritykseltä?

– Kun yksityishenkilö ostaa yksityishenkilöltä, tilanteeseen sovelletaan kauppalakia. Sama on kaikissa tapauksissa, kun ostaja ja myyjä ovat tasa-arvoisia eli yksityiseltä yksityiselle tai yritykseltä yritykselle. Kun yksityishenkilö ostaa yritykseltä, sovelletaan kuluttajansuojalakia. Kuluttajansuojalaki antaa ostajalle vahvemman suojan kuin kauppalaki, sillä kuluttajansuojalaki katsoo ostajan olevan heikommassa asemassa ja on tehty suojaamaan tätä.

Voiko kaupan purkaa, jos ilmenee vikoja, joista myyjä ei ole kertonut?

– Kaupan purku on mahdollinen, jos terveystietojen salaaminen haittaa olennaisesti hevosen käyttöä. Myyjän etu on kertoa kaikki mahdolliset tiedot, sillä tänä aikana pelkällä Google-haulla löytyy valtavasti tietoja, joita hevosten edelliset omistajat ovat kirjoittaneet nettiin. Ostaja saa kyllä selville.

Onko ratsu- ja ravihevosten kaupassa eroa?

– On, paljonkin. Ravihevosista ei juurikaan riidellä, ja se johtuu siitä, että ratsuhevosten kohdalla uusi käyttäjä vaikuttaa merkittävästi hevosen käyttöominaisuuksiin. Kärjistetysti sanoen ravihevonen joko juoksee tai ei juokse, kun taas ratsun tehtäväkirjo ja sopivuus ostajalle on monitahoisempi vyyhti. Raviurheilu on lisäksi ammattimaisempaa, niitä harvemmin ostellaan omaksi iloksi. Lisäksi oman kokemukseni mukaan ravurit ovat kautta linjan helpompia käsiteltäviä verrattuna puoliverisiin ratsuihin.

Onko vaaran merkkejä, joiden tullessa vastaan ostajan tai myyjän hälytyskellojen pitäisi soida?

– Jos tarjotaan mahdollisuutta ostaa huippuhevonen pilkkahintaan, jotain on pielessä. Tavallinen selitys on, että tyttärelle on ostettu hyvä kilpahevonen ja kiinnostus lajiin on lopahtanut, ja hevonen on jouten. Jos kilpailutulokset puuttuvat tai niitä ei ole lähiaikoina tullut, jotain on pielessä. Hyvälle kilpahevoselle on aina halukkaita ratsastajia. Kilpatulokset pitää pyytää ja saada. Pitkät kilpailutauot vaativat aina selityksen. Toinen vaaran merkki on, jos hevosesta ei ole olemassa videota. Nykypäivänä ratsastajat haluavat radan kuvattavan pienissäkin kilpailuissa. Turvallisinta on, jos on mahdollista ostaa hevonen kotimaasta, jolloin sen taustat on helpompi selvittää. Alhaisen hinnan kohdalla pitää ymmärtää, että 7 000 euron hevonen välittäjältä ostettuna on välittäjälle tullessaan maksanut enintään 2000 euroa. Hintaan tulevat päälle kuljetuskulut Suomeen, hevosen ylläpito välittäjällä, veroluonteiset kulut ja kate. Myyjän ja ostajan kannattaa tarkastaa toistensa luottotiedot.

Voiko talliyrittäjä varoittaa muita julkisella postauksella sosiaalisessa mediassa, jos tallimaksut on jätetty maksamatta?

– Jos tieto pitää paikkansa, sille ei ole estettä. Perättömän väitteen kohdalla kyseessä on kunnianloukkaus.

Voiko tallivuokrasopimuksessa olla takuuvuokraehto?

– Sehän olisi suorastaan järkevää. Se ei tällä hetkellä ole alan tapana.

Muokattu 9.5.2020. Tallipaikan vuokraamiseen sovelletaan lakia liikehuoneiston vuokrasta, ei asumiskäyttöön tarkoitettua huoneenvuokralakia.