Kun kävin elämäni ensimmäisissä raveissa enkä viihtynyt, kirjoitin siitä marinan blogiini. Bloggausta kommentoinut henkilö kuitenkin haastoi minut marinan sijasta antamaan parannusehdotuksia. Olen siinä mielessä juuri oikea henkilö antamaan niitä, että minulla on tuoreessa muistissa vähemmän mukava kokemus raveista ja saatoin miettiä, miten olisin viihtynyt paremmin. Mikä olisi ollut ihannemaailmassa toisin?

Keksin kolme tapaa, joilla ensikertalainen ei tuntisi oloansa niin eksyneeksi ja tyhmäksi. Avainseikka on, että uusi ihminen tulee raveihin, jos siihen jokin häntä motivoi. Jos siitä tehdään mukavaa, hän tulee uudestaan. Seuraavassa listassa on sekaisin molempia aineksia.

  • Tuttu ihminen tai opastaja. Tuttu ihminen voi saada jonkun tulemaan raveihin, mutta portista sisään päästyään ensikertalainen tarvitsee oppaan, esimerkiksi sen tutun ihmisen. Joka asiaan tuntuu olevan numeroita ja lyhenteitä, joista ei ole harmainta hajua. Ensikertalaiselle ravit tiivistyvät lauseeseen: ”Hevoset ravaavat ympäri juoksurataa.” Paljon enempää ei niistä avaudu. Ja kun samanlaisia lähtöjä on nähnyt kolme, tuntee nähneensä ihan riittävästi. Opastajan ei tarvitsisi olla entuudestaan tuttu, jos radoille luotaisiin opastajasysteemi, jonka avulla kuka tahansa saisi perehdytyksen lajiin.
  • Tuttu hevonen. Hyvä syy tulla raveihin voisi olla esimerkiksi se, että jokin jossain aiemmin tutuksi tullut hevonen juoksee. Silloin on jotain konkreettista jännättävää, kun katsoo miten se pärjää. Paikkakunnilla, joissa on raviratoja, on yleensä myös ravihevosten kasvatusta. Kun löytyy edes yksi kasvattaja, jolla on halua asettaa ajokkinsa paikkakunnan maskotiksi ja tehdä sen nimeä tunnetuksi, se on jo suuri askel eteenpäin. Ihannetapauksessa ihminen pääsee taputtelemaan itse hevosta, mutta etäisempikin side riittää. Paikallislehti voi vaikka kirjoittaa hevosesta jutun tai seurata sen uraa. Sekin, jos tietää omistajan, kasvattajan tai ohjastajan, saa hevosen erottumaan muista ja saattaa saada jonkun tulemaan portista sisään. Silloinkin tarvitaan opastuspalvelua.
  • Avoimien ovien päivä. Ei vanha tuttu avoimien ovien päivä ole suotta säilyttänyt suosiotaan. Pullakahvitus saa tavallisen suomalaisen melko varmasti nousemaan sohvalta tuoksua kohti. Kevyt ohjelma, näytösajo pörröisillä shetlanninponeilla, ravikärryilläistumiskokemus talutuksessa ja mitä nyt keksitäänkin, saavat takuulla aikaan positiivisia mielikuvia raviurheilun suuntaan.

Yllä olevat ajatukset ovat toteutettavissa, ne vaativat pääasiassa tahtoa. Tai sitten voidaan jatkaa kuten ennenkin, mutta silloin ei tarvitse odottaa uutta yleisöä.

Jälkikirjoitus: Tämä teksti on osoitus siitä, että kommentointi kannattaa. Ilman kommenttia ei tätä tekstiä olisi syntynyt.