Minua suututtaa. Eilen illalla olin aikeissa lukea pari juttua päivällä tulleesta Hippos-lehdestä ja mennä sen jälkeen nukkumaan. Nukkuminen siirtyi, koska lehden tyyli alkoi ärsyttää. Kirjoitin alkuvuonna, että en ole hirveän ihastunut uuden kustantajan lehteen, mutta katson mitä tulee. Alkukankeuksien jälkeen lehti voi parantaa juoksuaan. Nyt meni kuppi nurin, Hippos! Lehti on käytännössä painettu blogi, josta näkyvät toimittajien suosikkituotteet ja kesälomareissut. Esimerkiksi kesäihottumasta kertova asiallinen juttu on osittain Solheds-tuotesarjan kehittäjän Saija Pihkasen kirjoittama. Tässä kohtaa en vielä epäillyt mitään, juttu oli kiinnostava. Seuraavassa artikkelissa kerrotaan, miten kesäihottumaisen hevosen ihoa voi hoitaa ja se juttu on niin kritiikitön, että minua hävettäisi toimittajan sijassa kirjoittaa tuollaista. Jutun kruunaa vielä Solhedsin mainos aukeaman laidassa.
Seuraavakin juttu oli sidonnaisuuksiltaan arveluttava. Portugali kiinnostaa, koska minulla oli jonkin aikaa blogiyhteistyökuvio portugalilaisen hevostilan kanssa. Otin selvää lusitanoista, Portugalin ratsastussäistä ja hevoshistoriasta. Hippoksen jutun viimeinen virke kuului: ”Portugalin ratsastusmatkan järjesti ruotsalainen matkatoimisto HorseXplore.” Lyhyt lause ei kerro, oliko kirjoittaja maksanut itse matkansa, vai oliko tämäkin mainos. Hippos on aatteellinen julkaisu. Ainoa, jota lehden kuuluu mairitella on SRL:n toiminta, sillä se on liiton jäsenlehti, samaan tapaan kuin ammattiliiton lehdessä toimitus saa kertoa, miten tärkeää työtä ammattiliitot tekevät.
Millainen on hyvä lehti?
Lehti tulee SRL:n jäsenyyden ohessa, joten voisi ajatella, että ”ilmaisella” lehdellä ei ole väliä. On sillä. Viimevuotinen Hippos oli yleensä laatulehti: Juttuja oli vähemmän, mutta ne olivat perusteellisia. Tällä hetkellä luen mieluiten Hevosurheilua silloin, kun siinä on kahden aukeaman juttu hevosten terveyteen liittyen. Juttuihin haastatellaan useampaa kuin yhtä lähdettä moniulotteisen näkökulman saamiseksi. Haluan lisäksi lukea ihmisistä, joilla on sanottavaa – ihmisistä, jotka ovat toimineet hevosten kanssa vuosikymmeniä ja jotka ovat käsitelleet satoja hevosia. Kun orastava kilpaurani jäi tauolle viime vuonna, mietin ostaako SRL:n jäsenyyttä. Saan liki samat edut seuran kannatusjäsenenä. Miettimisen jälkeen päätin pysyä liitossa hyvän lehden vuoksi. Nyt harmittaa.
Ei lehti ollut kokonaan huono. Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven nuorten hevosten käsittely oli kiinnostavaa luettavaa. Kehitettävää löytyy niin paljon, että kokonaisuus menee miinuksen puolelle. Jutut ovat blogimaisen lyhyitä ja aihepiiri on kirjava, mikä tekee vaikutelman siitä, että ne on hutaistu kasaan. Lisäksi kaupalliset ”yhteistyöt” eli piilomainonta antavat myös sille blogimaisen leiman. Voin ihan yhtä hyvin lukea blogeja. Ne ovat ilmaisia ja kertovat yleensä rehellisesti, milloin luen mainosjuttua.
P.S. Hippoksen tyylistä tuli elävästi mieleen tämä Ylen juttu, joka pyyhkii lattiaa journalistisilla periaatteilla. Windows 10 ei kuulemani mukaan todellakaan ole mikään maailman paras käyttöjärjestelmä. Iski samanlainen pyhä suuttumus.
On tainnut journalistiset ohjeet unohtua päätoimittajalta.
Voisihan niitä noudattaa, vaikkei olisikaan JSN:n alainen. Kävin JSN:n sivulta katsomassa, löytyykö lehti allekirjoittajien joukosta, mutta ei näkynyt.
Hippostahan ollaan yritetty kehittää kuluttajaystävällisempään suuntaan, viimeisin lehti oli iso harppaus eteenpäin. Harmi ettet tykännyt, minä ainakin pidin.
Tämän numeron kohdalla on useampikin sanonut, että jutut tuntuvat loppuvan kesken. Niihin kaivataan lisää syvyyttä.
Minua ärsyttää enemmän se, että Hippos ei antanut laittaa WE -artikkeliin kuvaa Miguel da Fonsecasta ratsailla koska portugalilaiseen perinneasuun ei kuulu KYPÄRÄ. Ymmärtääkseni myös koulua kisataan silinteri päässä, ja näitä kuvia ei koeta tarpeelliseksi sensuroida. Terveisiä Sääntö-Suomesta…
Kyllähän se kypärä näyttäisi perinneasussa hassulta. Tämä oli mielenkiintoinen pikku taustatieto, me muuthan emme tiedä, mitä kaikkea lehdestä on jätetty pois.
Meillä myös kiinnitettiin kaupallisuuteen huomiota… Mun mielestä Hippoksen ei pitäisi olla kuluttajaystävällinen, vaan harrastajaystävällinen, eli huomioida monipuolisesti eri tavoin harrastavat jäsenet. Mainokset on ihan ok, kunhan ovat mainokseksi tunnistettavissa.
Lisäksi jo jonkin aikaa on häirinnyt se, että monet jutut on kirjoitettu todella huonosti. Lyöntivirheitä, kielivirheitä, puuttuvia tekstinpätkiä, väärään kohtaan menneitä kuvatekstejä…oikoluku olisi tarpeen, mutta se ei taida nykyään olla muodissa (sama ongelma on esim. Hesarissa, mikä on musta vielä pahempaa). Myös tekstien rakenne on välillä todella kummallinen. Esimerkiksi ingressiä ei osata käyttää, vaan leipätekstin ensimmäiset rivit vain painetaan ingressiksi, jolloin juttu alkaa kummallisesti keskeltä. Tai kappale saattaa edetä niin, että ensin toimittaja kirjoittaa asiasta A, mutta sitaatissa haastateltava kommentoikin asiaa B. Tekstin laadun puolella moni blogi voittaa nykyisen Hippoksen.
Voi olla harhaa, mutta kyllä musta joskus on nähty parempaakin:) Pitäisi tietysti jaksaa väsätä palautetta lehteen esimerkkien kera…
Kaikkialla tuntuu taso laskeneen. Minua ärsyttää se nykytapa, että toimittajat kirjoittavat saman tekstin kuvan alle ja ingressiin. Se on jo suoranaista laiskuutta. Ehkäpä osasyynä on myös kiire ja väen vähyys, uskon että moni haluaisi tehdä huolellisempaa työtä jos olisi riittävästi aikaa ja resursseja.
Joo, tuollainen on kyllä jo ihan selvää laiskuutta!
Mutta varmasti työmäärä/tekijä on iso syy yleiseen tason laskuun. Sama tilanne on ollut käännöspuolella jo kauan, vaaditaan hirveästi mahdottomassa aikataulussa. Sitten päädytään kaikkiin hätäratkaisuihin ja joustetaan laadussa. (Esim. kustantaja oli laittanut yhden tutun puolittamaan pitkän romaanin toisen kääntäjän kanssa, jotta uutuuskirja saataisiin nopeammin ulos. Tekstityspuolella taas ei kuulemma tarvitse paljon haaveilla ajasta oikolukuun.)
Valitettavan harvoin sitä vaan itsekään jaksaa kuluttajana vaatia laatua… Sen verran sentään, että Hesarista en nykymenolla maksa jatkossakaan. Hippoksen tilausta en ihan viitsi protestimielessä lopettaa, kun nostaisi ratsastustunnin ja varmaan myös vakuutuksen hintaa sen verran :)
Nyt vaan mietityttää kuinka sidotut on päätoimittajan kädet… Hänen edellinen lehtensä oli Suomen mittakaavassa alan lehtenä vähintäänkin hyvä ja monipuolinen. Että kuinka paljon säännöksiä lehteen liittyen tulee ”ylempää”. Toki tämä ei poista sitä tosiasiaa, että osa jutuista todella loppui vähän kesken. Tuli vaikutelma harrastelijoiden puuhastelusta, valitettavasti.
Se on kyllä jännä ilmiö. Joko päätoimittaja ei tunne Hipposta omakseen samalla lailla kuin edellistä lehteä tai sitten liitolta saatava määräraha ei riitä sellaisen lehden tekemiseen, mitä päätoimittaja haluaisi.