Minua suututtaa. Eilen illalla olin aikeissa lukea pari juttua päivällä tulleesta Hippos-lehdestä ja mennä sen jälkeen nukkumaan. Nukkuminen siirtyi, koska lehden tyyli alkoi ärsyttää. Kirjoitin alkuvuonna, että en ole hirveän ihastunut uuden kustantajan lehteen, mutta katson mitä tulee. Alkukankeuksien jälkeen lehti voi parantaa juoksuaan. Nyt meni kuppi nurin, Hippos! Lehti on käytännössä painettu blogi, josta näkyvät toimittajien suosikkituotteet ja kesälomareissut. Esimerkiksi kesäihottumasta kertova asiallinen juttu on osittain Solheds-tuotesarjan kehittäjän Saija Pihkasen kirjoittama. Tässä kohtaa en vielä epäillyt mitään, juttu oli kiinnostava. Seuraavassa artikkelissa kerrotaan, miten kesäihottumaisen hevosen ihoa voi hoitaa ja se juttu on niin kritiikitön, että minua hävettäisi toimittajan sijassa kirjoittaa tuollaista. Jutun kruunaa vielä Solhedsin mainos aukeaman laidassa.

Seuraavakin juttu oli sidonnaisuuksiltaan arveluttava. Portugali kiinnostaa, koska minulla oli jonkin aikaa blogiyhteistyökuvio portugalilaisen hevostilan kanssa. Otin selvää lusitanoista, Portugalin ratsastussäistä ja hevoshistoriasta. Hippoksen jutun viimeinen virke kuului: ”Portugalin ratsastusmatkan järjesti ruotsalainen matkatoimisto HorseXplore.” Lyhyt lause ei kerro, oliko kirjoittaja maksanut itse matkansa, vai oliko tämäkin mainos. Hippos on aatteellinen julkaisu. Ainoa, jota lehden kuuluu mairitella on SRL:n toiminta, sillä se on liiton jäsenlehti, samaan tapaan kuin ammattiliiton lehdessä toimitus saa kertoa, miten tärkeää työtä ammattiliitot tekevät.

Millainen on hyvä lehti?

Lehti tulee SRL:n jäsenyyden ohessa, joten voisi ajatella, että ”ilmaisella” lehdellä ei ole väliä. On sillä. Viimevuotinen Hippos oli yleensä laatulehti: Juttuja oli vähemmän, mutta ne olivat perusteellisia. Tällä hetkellä luen mieluiten Hevosurheilua silloin, kun siinä on kahden aukeaman juttu hevosten terveyteen liittyen. Juttuihin haastatellaan useampaa kuin yhtä lähdettä moniulotteisen näkökulman saamiseksi. Haluan lisäksi lukea ihmisistä, joilla on sanottavaa – ihmisistä, jotka ovat toimineet hevosten kanssa vuosikymmeniä ja jotka ovat käsitelleet satoja hevosia. Kun orastava kilpaurani jäi tauolle viime vuonna, mietin ostaako SRL:n jäsenyyttä. Saan liki samat edut seuran kannatusjäsenenä. Miettimisen jälkeen päätin pysyä liitossa hyvän lehden vuoksi. Nyt harmittaa.

Ei lehti ollut kokonaan huono. Elmo Jankarin ja Sanna Siltakorven nuorten hevosten käsittely oli kiinnostavaa luettavaa. Kehitettävää löytyy niin paljon, että kokonaisuus menee miinuksen puolelle. Jutut ovat blogimaisen lyhyitä ja aihepiiri on kirjava, mikä tekee vaikutelman siitä, että ne on hutaistu kasaan. Lisäksi kaupalliset ”yhteistyöt” eli piilomainonta antavat myös sille blogimaisen leiman. Voin ihan yhtä hyvin lukea blogeja. Ne ovat ilmaisia ja kertovat yleensä rehellisesti, milloin luen mainosjuttua.

P.S. Hippoksen tyylistä tuli elävästi mieleen tämä Ylen juttu, joka pyyhkii lattiaa journalistisilla periaatteilla. Windows 10 ei kuulemani mukaan todellakaan ole mikään maailman paras käyttöjärjestelmä. Iski samanlainen pyhä suuttumus.