Minä ja muut bloggaajat saamme aika ajoin kuulla siitä, että bloggaajien ei pitäisi saada lehdistöpasseja mihinkään, koska emme edusta ”oikeaa” lehdistöä. Joidenkuiden mielestä emme varmaan saisi edes elää. Enimmäkseen olen saanut positiivista palautetta, mutta välillä tulee ilkeääkin kommentointia. Kolme vuotta hevosbloggaajana on kasvattanut nahkaa, ja oikeastaan olen ihan tyytyväinen siitä, että blogini kasvu on ollut tasaista, jolloin olen ehtinyt sopeutua kaikenlaiseen kritiikkiin. Yleisen nimettömän huutelun osaan jo sivuuttaa, mutta aina silloin tällöin joku onnistuu sohaisemaan haarniskan alle. Tämä ei ole mitenkään erityisesti hevosalan ongelma. Toimittajat joka alalla ovat välillä ilkeitä toisilleen, jos kollega sattuu olemaan eri firmassa töissä.
Osa toimittajista katsoo, että vain perinteisellä hevosmedialla on oikeus julkaista haastatteluja ja muita asiajuttuja. Suomessa pyramidin huipulla on Hevosurheilu, jonka kokeneet ammattitoimittajat nauttivat suurinta arvonantoa. Sen jälkeen tulevat muut vakavasti otettavat lehdet. Alinna ovat blogit, jotka näköjään ovat eräiden mielestä harrastelijoiden näpertelyä. Mikäli bloggaaja kirjoittaa liian hyvin, alkaa valitus siitä että blogi syö printtimedian lukijoita ja toimittajat menettävät työnsä, koska joku ”tyhmä” tekee saman halvemmalla tai jopa omaksi ilokseen. Fiksummat saattavat joskus muistaa, että Suomessa on sellainen oikeus kuin sananvapaus.
Talviotuksia keväällä. Siis rivissä Talvio, Talvio ja Talvio.
Kyllä ja ei. Ammattitoimittaja on ammattitoimittaja siinä mielessä, että hän tekee sitä työkseen ja on totta, että blogit ovat enimmäkseen harrastelijoiden kirjoittamia, mutta juttujen tai edes oikeinkirjoituksen taso ei aina korreloi tittelin kanssa. En edes yritä sitä, että suoltaisin syvähaastatteluja seitsemänä päivänä viikossa enkä edes yritä olla tutkiva journalisti ja tonkia jonkun tulotietoja siksi, että saisin mehevän jutun. Voimavarani ja luonteeni eivät siihen riittäisi. Ennemminkin olen vähän kuin paikallislehden toimittaja, jonka osana on elää samoilla kulmilla haastateltavien kanssa ja hoitaa asiat niin, että voin katsoa heistä jokaista silmiin jutun julkaisun jälkeen. Sananvapaus tuo vastuun käyttää sanoja vastuullisesti. Meitä kaikkia tarvitaan. Väitetään, että eräät ratsastajat eivät enää anna haastatteluja tietyille toimittajille, koska toimittajalta puuttuu vastuu sanoistaan ja kunnioitus haastateltavaa kohtaan.
Ravistelua silti tarvitaan myös sementoituneella hevosmedia-alalla. Jokaisella on oikeus tituleerata itseään bloggaajaksi tai toimittajaksi, ihan miten itsensä näkee. Tulokset kertovat omaa kieltään. Mikäli joku bloggaaja kirjoittaa hyviä juttuja, perinteisten lehtien toimittajilla ei ole mitään syytä tuntea itseään uhatuksi. Hyvä juttu on hyvä juttu, vaikka sitä miten kääntelisi. Ei se ole minulta pois, jos joku toinen bloggaaja kirjoittaa hyviä juttuja. Ne ovat vain erilaisia. Julkaisualusta on sivuseikka. Hyvä blogi voi olla kymmenen kertaa kiinnostavampi kuin paperinen lehti. Jos keskinkertaisen paperilehden toimittaja tuntee itsensä uhatuksi, vika ei ole blogissa vaan siinä, että vain laatujutut menestyvät. Lukijalle on aivan sama, ovatko sanat bittejä ruudulla vai painomustetta paperilla.
Voin katsoa silmiin juttutuokion jälkeen.
En ole kyllä samaa mieltä siitä, että ”kuka vaan voi kutsua itseään toimittajaksi”. Mitä toimittajan työn aliarviointia! Toimittaja on kuitenkin opiskellut ammattiinsa, bloggaaja ei taas välttämättä tiedä journalismista tai kirjoittamisesta mitään.
Kiitos kommentistasi. Selvennän hieman ajattelutapaani.
Tie media-alan ammattiin on varsin laaja. Kaikki tässä maassa toimittajiksi itseään kutsuvat ja tunnettuihin julkaisuihin töihin päässeet eivät suinkaan ole opiskelleet journalistiikkaa yliopiston penkillä. Joku on voinut käydä Paasikivi-opiston, joku toinen on vain ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kirjo on laaja.
Arvostan suuresti toimittajia, jotka ansaitsevat toimittaja-nimityksensä ja pyrin itsekin olemaan samanlainen. Koulutodistus ei ole ratkaiseva tekijä, vaan tuotos. Tänä päivänä jopa valtamedioista löytyy sen kaltaisia klikkiotsikoita, että jos niiden takana on koulutettu toimittaja, niin ainakaan minun arvostustani hän ei ansaitse. En laske sellaista toimittajaa todellisten toimittajien joukkoon.