Helsinki Horse Fair 2015: kannatti käydä!

Esteratoja hypättiin myös ilman hevosia.

Areenalle astelevat tässä bloggauksessa ensin valjakot. Valjakkoajossa on oma viehätyksensä. En olisi uskonut, miten tiukkoja käännöksiä valjakolla pystyy tekemään! Jouni Heikinheimo ja El Carillo ovat lajissaan aivan huippua. Kahden hevosen valjakko taas oli kaunista katseltavaa, kun hevoset kulkivat täsmälleen samassa rytmissä ja yleensä pääkin kääntyi samaan asentoon.

Ratsupoliisin näytös oli jälleen kerran säväyttävä. Ei voi kuin ihmetellä, millaiset lehmänhermot voi hevosella olla. Pauke, tuli tai ujeltava maija oli kuin jokapäiväistä kauraa näille hevosille. Haastattelin konstaapelia, mutta siitä on tulossa aivan oma juttunsa. Se on vielä paljastamatta, aivan kuin kuvan hevonen.

Savua, melua ja välkettä

Yhden tähden kansainvälinen esteratsastuskilpailu oli Suomi-Viro-maaottelu, joka päättyi suomalaisten voittoon. 130 cm luokassa pitkään näytti, että Jessica Timgren tekee ainoan nollaradan (aika 69,71 s), mutta loppupään lähtijät haastoivat hänet. Kolme ratsukkoa 18:sta teki puhtaan radan, heistä nopein oli Sofia Stenius-Linna hevosella Respect 2 (64,53 s). Timgreniä nopeampi oli myös Nina Andersin ja Gadriano R (65,12 s). Luokan voittajahevonen Respect 2 näytti palkintojenjaossa niin ylväältä ja ryhdikkäältä, että se varmaankin tiesi voittaneensa.

Suurin, kaunein ja nopein.

Sen jälkeen ratsastettiin 140 cm luokka. Sain kisan jälkeen haastatteluun Jessica Timgrenin, joka ratsasti molemmissa luokissa. 130 cm:n luokassa hänen hevosensa oli Rex, 10-vuotias kokematon ruuna. Rex on ollut hänellä jo kolme vuotta, mutta tähän väliin mahtuu sairastelua ja Timgrenin oman esikoisen syntymä, joten kaksikko on päässyt vasta hiljattain kisaradoille. Rex oli kilpailussa hermostunut, sillä se ei ole ennen hypännyt noin suuren yleisön edessä. Ennen suoritusta hevoselle laitettiin tupot korviin ja se koetettiin saada rauhoittumaan, mutta jännitys näkyi radalla silti. Jälkimmäisessä luokassa hevosena oli Walk On eli Onni. Omalta paikaltani katsoen ei kovin hyvin näkynyt, mitä radan toisessa päässä tapahtui, kuului vain kunnon kolina, mutta ilmeni että este oli mennyt nurin. ”Meille tuli yksi askel liikaa, tulimme liian lähelle estettä ja Onni oli epävarma, pitäisikö tässä hypätä vai ei.” Sitten kolisi, kun ratsukko meni esteestä läpi. Hän katsoi tilanteen pudotukseksi, tuomari katsoi kielloksi ja pysäytti kellon esteen korjaamisen ajaksi. ”Olin niin kilpailumielentilassa, että en huomannut kellon pysähtymistä, halusin vain päästä nopeasti jatkamaan rataa.” Kellon ollessa pysäytettynä ratsukko ei sääntöjen mukaan saa edetä. Hänen suorituksensa jouduttiin hylkäämään. Harmittelimme siinä, että se tuntuu jotenkin epäreilulta, mutta säännöt ovat sääntöjä. Kilpailupäivään muuten hän oli tyytyväinen. Seuraavaksi kisakalenterista löytyy ainakin kilpailu Belgian Lanakenissa ja Nations Cupin osakilpailu.

Päivän lopuksi oli vielä vikellystä, joka oli dramaattisempi laji kuin ensi näkemältä uskoisi. Yksi kilpailija joutui nilkuttamaan paikalta loukattuaan itsensä, toisen hevonen oli tottumaton yleisöön eikä sen vuoksi halunnut pysyä ympyrällä. Muutkin hevoset tuntuivat säikkyvän jossain määrin yleisöä, rauhallinen laukka saattoi muuttua hetkessä spurtiksi. Vikeltäjät heilauttivat itsensä laukkaavan hevosen selkään vauhdissa ja pysyivät siellä seisaallaan. Siihen ei moni kykene.

Ilme paljastaa tuskan.

Jos hevosmessut olivatkin täynnä lihaksikkaita ja komeita hevosia, myös ihmispuolella pistettiin parastaan, kun kehonrakentajilla oli omat kauneuskilpailunsa.