Kouvolan seutua voi hyvällä syyllä kutsua Suomen poniravikeskukseksi. 1980-luvulla ajettiin eri puolilla maata yksittäisiä poniravilähtöjä väliaikanumerona, mutta Kymenlaaksossa oltiin tosissaan. Kuusankosken Pilkanmaalla järjestettiin vuonna 1992 Suomen ensimmäiset oikeat poniravit, joissa ajettiin kunnolla kilpaa. Kansa villiintyi. Tuhatkunta ihmistä tuli katsomaan ihmettä Pilkanmaan harjoitusraviradalle. Pienen raviradan parkkipaikan kapasiteetti ei riittänyt alkuunkaan.
Kaksi vuotta myöhemmin Kouvolassa pidettiin Suomen Poniraviyhdistys ry:n perustamiskokous. Poniravitoiminta on junioriurheilua, kilpailuissa maksetaan rahapalkintoja ja kilpaillaan virallisin tuloksin, mutta näihin lähtöihin ei pelata totoa eivätkä palkinnot ole suuria. Se on kilpailijoille harrastustoimintaa. Tällä hetkellä Kouvolan seudun ponivaljakot menestyvät kilparadoilla hyvin.
Mukavaa toimintaa ja nuorisokasvatusta
Toiminnan pitkän tähtäimen tavoitteena on kasvattaa seuraavia raviurheilevia sukupolvia lajin pariin – sekä ammattilaisiksi että harrastajiksi. Lyhyemmällä tähtäimellä kerhotoiminnan tavoite on koota alueen aiheesta kiinnostuneita nuoria yhteen ja tarjota heille mukavaa harrastustoimintaa hevosten ja ravien parissa helposti, ohjatusti ja turvallisesti.
– Itse ajo-opin lisäksi olemme painottaneet kursseilla myös kokonaisvaltaisuuden tärkeyttä: vastuunkantoa elävästä eläimestä, kiinnostuneisuutta ja huolenpitoa hevosesta, kaveruutta ja kumppanuutta. Moni kurssin käynyt on kokenut myös saaneensa hyvät eväät poninomistajaksi ryhtymiseen, Kouvolan Poniravikoulun pitkäaikainen ohjaaja Viivi Huuskonen kertoo. Huuskonen jätti jokin aika sitten ohjaajan tehtävät muille, sitä ennen hän oli useita vuosia mukana kerhon toiminnassa.
Vilma Villi myöntää olevansa kilpailuhenkinen, ja juuri kilpaileminen kiehtoo poniraveissa eniten.
Yksi Kouvolan poniravikoulun käyneistä ohjastajista on 15-vuotias virolahtelainen Vilma Villi. Hän tuli raviympyröihin ratsastuksen kautta. Sen jälkeen kun oma shetlanninponi Kapteeni Keskiyö jäi tytölle pieneksi, ponista ei haluttu pihakoristetta, vaan satula vaihtui koppakärryihin ja poniravikurssiin. Sen jälkeen poni on vaihtunut isompaan ja raviradoilta on alkanut tulla jo muutamia voittoja. Viimeisintä voittoa Vilma Villi sai tuulettaa tämänhetkisen kilpaponinsa Gervalds Vitsippan kärryiltä tällä viikolla Vermossa (1.11.2017). Vitsippa (Valkovuokko) eli ”Vitsi” on Ruotsissa syntynyt gotlanninruss, joka on Villillä ylläpidossa.
Vitsi mikä poni!
Villi sai poniravikoulusta hyvät eväät kilpa-ajoon, ja on pystynyt itse kehittämään poniaan eteenpäin. Hänellä ei ole omia valmentajia, mutta hän pyrkii lukemaan kaiken mahdollisen aiheesta ja kuuntelemaan kokeneempiaan aina kun voi. Villi ja Vitsippa treenaavat neljä kertaa viikossa ja kilpailevat keskimäärin kerran kuukaudessa. Vitsippa on Villin valmennuksessa löytänyt itseltään juoksupään. Siitä on kuoriutunut voittaja.
– Viime aikoina Vitsi on alkanut tehdä niin, että se ei päästä toisia ponivaljakoita ohitseen. Jos se näkee, että joku tulee rinnalle, se vastaa kirimällä, kertoo Villi esimerkin ponin juoksupäästä.
Kaikki alkoi siitä, kun kirjava shetlanninponi Kapteeni Keskiyö jäi Vilma Villille pieneksi ratsuna. Kuva: Jokimaan Facebook-sivu
Poniravit ovat kilpailuhenkisen valinta
Poniraviharrastajista moni valitsee lajinsa juuri päästäkseen kilpailemaan. Poniravikoulusta pääseekin melko nopeasti kilparadoille.
– Mitään tilastotietoa minulla ei ole, mutta näppituntumalta sanoisin että suurin osa P-ajoluvan suorittaneista myös ajaa jokusen startin kilpaa tai ainakin toimii jossain vaiheessa ponin vastuuvalmentajana. Monelle kimmoke poniraviharrastukseen tulee juuri siitä että halutaan kilpailemaan, joten imua siihen suuntaan on jo lähtökohtaisesti, Viivi Huuskonen sanoo.
Jokaisen kilpailevan nuoren taustalla on perhe, joka tukee. Vilma Villin äiti Saana Puukko on tyytyväinen lapsen lajivalintaan. Hän toivoo, että laji saisi enemmän harrastajia. Niitä on kovin vähän verrattuna esimerkiksi ratsastukseen. Viime kesänä Harjun oppimiskeskuksessa olisi järjestetty poniravileiri, mutta se kaatui osanottajien puutteeseen. Äidin mukaan raviporukka on rennompaa kuin ratsastusväki ja ilmapiiri kilpailuissa on mukavampi. Tytärkin pitää siitä, että kilpailijat ovat kavereita keskenään siitä huolimatta, että radalla he kilpailevat toisiaan vastaan.
Poniravien maailmaan pääsee edullisesti, vaikka kilpaileminen on tunnetusti kallista lähes joka lajissa. Kouvolassa hinnat on pyritty pitämään maltillisina, kausimaksu 75-95 euroa. Tämä onnistuu muun muassa siten, että ohjaajat tekevät tehtäväänsä vapaaehtoistyönä. Kun harrastus etenee, tulee usein eteen ponin hankinta ja sen ylläpitokulut, kärryt, kuljetuskalustot ja niin edelleen. Rahaa saa kulumaan tässäkin lajissa.
Vaikka moni hankkii jossain vaiheessa oman ponin, se ei ole missään nimessä välttämätöntä. Kerhossa voi hyvin harrastaa ilmankin, tekemistä löytyy kyllä. Ponikilpa-ajon makuun pääsee aikaisintaan 10-vuotiaana pikkuponien rattailla. Niillä voi ajaa kilpaa 17-vuotiaaksi asti. Isojen ponien kilpakortin alaikäraja on 12 vuotta. Niissä yläikärajaa ei ole, poniraveja voi harrastaa niin kauan kuin jalka nousee.
Viivi Huuskosella on omakasvatti suomenhevonen, 3-vuotias Epeli Huisko. Huuskosen saattaa edelleen nähdä myös poniraveissa ohjastamassa. Vastus koostuu monesti entisistä oppilaista. ”Olen tehnyt siirtymistä hevosiin jo kymmenisen vuotta ja aina palannut jotain kautta ponien pariin”, hän sanoo. Kuva: Johanna Mäkelä
Naisten esiinmarssi
Ravit ovat toistaiseksi vielä miesten maailma, hevosmiesten viimeinen linnake. Naiset viihtyvät enemmän hevosenhoitajina, miehet rattailla. Tilanne saattaa olla muuttumassa, ja hevosmiesten rinnalle tulee naisia poniravien kautta.
– Nyt nousevissa nuorissa ohjastajatähdissä, esimerkiksi tämänvuotisessa Salamakypärät-oppilasohjastajasarjassa on kyllä useampiakin nuoria naiskuskeja mukana. Minusta se on sinällään ihan hyvä juttu, nuoret tarvitsevat esikuvia. Loppujen lopuksi hevosurheilun hienous piilee kuitenkin siinä, että ihmisen iällä, sukupuolella tai muilla sellaisilla seikoilla ei ole niinkään väliä. Menestys on enemmän kiinni hyvistä hevosista ja halusta tehdä niiden eteen kaikki voitava, Viivi Huuskonen sanoo.
Lisätietoa ja lähteitä:
Hevosenomistaja 3/17
Otsikkokuva: Taina Toivonen. Vilma Villi on ohjastanut Gervalds Vitsippan voittoon.
EDIT. klo 15:14. Ponikorttien ikärajoja tarkennettu.
A-katergorian poneilla (shettikset) on 17-vuoden ikäraja. Saat ajaa 31.12 asti samana vuonna, kun täytät 17.
Kiitos tarkennuksesta. Muokkaan tekstiä. Ajatuksena oli, että 10-vuotiaana voi aikaisintaan alkaa ajaa poneilla kilpaa, ja aikuinenkin voi olla poniravikuski. Siinä mielessä yläikärajaa ei ole.
Russeilla saa ajaa vasta 12-vuotiaana ja niihin lähtöihin ei ole ylä-ikärajaa.