Hyvät ratsastushanskat tunnistaa siitä, että niitä ei edes huomaa ratsastuksen aikana. Ne on muotoiltu niin, että nyrkkiin puristaessa ei ole nyrkki täynnä kangasta. Ohjasote on pitävä. Kesähanskat ovat sopivan ilmastoidut ja talvihanskat lämpimät, mutta eivät hikiset. Napakkuutta pitää olla, ei missään nimessä väljät, mutta eivät ne saa puristaa niin, että verenkierto estyy. Lisäksi niiden pitää olla konepesunkestävät. Sellaisten löytäminen on yllättävän vaikeaa.
Ensimmäisenä talvena minulla oli aika hyvät hanskat. Nämä olivat ensimmäiset ratsastushanskani, vaikka virallisesti ne ovat puutarhahanskat. Yleisesti ottaen puutarhahanskat sopivat ratsastukseen varsin hyvin. Ne oli alun perin hankittu kesäksi, mutta jatkoin käyttöä läpi vuoden ja niiden kanssa ei missään vaiheessa tullut kylmä. Jatkuva peseminen ja pitäminen aiheuttivat kuitenkin sen, että talvihanskoiksi niistä ei sen jälkeen enää ollut. Puutarhahanskoja ei myydä tähän aikaan vuotta, joten uusia samanlaisia en tähän hätään löydä. Ranteesta nämä kylläkin ovat kireät, jouduin heti ensimmäiseksi tekemään pientä korjausompelua, mutta sen jälkeen ne ovat olleet aivan parhaat hanskat. Senkin jälkeen näitä on paikkailtu, enkä luovu näistä kesäkäytössä ennen kuin pakko on. Paras puoli näissä on, että ne on muotoiltu tarttumaotteeseen, näillä saa hyvin pidettyä kädet nyrkissä.
Toisena talvena ostin mustat, lämpimän oloiset hanskat. Haluan hanskojen olevan naftit, mutta nämä ovat niin naftit että sormien verenkierto välillä heikkenee. Sormet täytyy välikäyntien aikana ottaa pois sormien paikoista, että alkaa taas veri kiertää. Elättelen toivetta, että sormiosat ovat sen verran vanuneet, että ne eivät enää kiristä liikaa. Napakka pitää olla, kankaan pitää olla ihoa vasten. Hyvää hanskassa on pitkä ja lämmin ranneosa. Toinen plussa tulee säädettävästä ranteesta, se ei ainakaan pääse kiristämään. Huonoa näissä on, että peseminen on vääristänyt materiaalia ja sormiosat taipuvat pikemminkin taaksepäin kuin eteenpäin. Kun sormet painaa nyrkkiin, kädessä iso kangasruttu. Lämpimät sormet olisivat mukava juttu paitsi ratsastajan, myös hevosen kannalta, sillä kohmeiset sormet eivät tunne mitään, ja tuntuma suuhun heikkenee.
Aina vaan huononee. Kolmas talveni ratsailla on alkamassa, ja täydellisten sormikkaiden metsästys jatkuu. Viime tunnilla kokeilin neulenäppylähanskoja, enkä tykännyt yhtään. Neuloksen läpi pääsee hevosesta irronneita karvoja, ja ne jäivät pistelemään ikävästi. Ja karvoja näihin hanskoihin tosiaan tarttuu.
Seuraavaksi aion kokeilla työmiehen hanskoja, jotka ostin vasta tänään. Sovituksen perusteella nämä ovat ainakin lämpimät ja näissä on jonkin verran kouramuotoa, eivät purista edes ranteesta. Näiden hyvyys kuitenkin selviää kevääseen mennessä. Se vaan harmittaa, että huonoja käsineitä kertyy eteiseen.
Mulla on hanska ongelma joka talvi. Huonon ääreisverenkierron vuoksi en talvella pysty itse hevosta varustamaan, jos haluan vielä ratsastaakin. Vuosivuodelta tilanne pahenee ja pikkupakkasillakin sormet olivat jo valkeina.
En voi kuvitellakaan ratsastavani ohuissa talvihanskoissa. Jokunen vuosi sitten ostin back on trackin hanskat ja niiden avulla olen pystynyt ratsastamaan ohuemmissa hanskoissa melko viileilläkin keleillä, mutta kyllä pakkasilla käteen tarttuu bottien lisäksi rajamarketista keltaiset työhanskat, joilla ratsastan läpi talven. Erikseen on hanskat pelkkään ratsastukseen ja toiset muihin hommiin, sillä käytössä kuluvat ja kostuessaan kovettuvat. Mutta uutena ovat ihanan napakat ja mukavat.
Käytän itsekin eri hanskoja hoitamiseen ja ratsastukseen, hoitohanskat ovat kämmenpuolelta kumipintaiset. Kaviot ovat välillä niin kuraiset, että hanskojen täytyy pitää vettä.