Maailma on turvallisempi paikka kuin koskaan ennen. Vielä sata vuotta sitten pidettiin ihan normaalina, että osa ihmisistä kuoli ennen aikojaan. Jotkut kuolivat lapsena, aikuiset olivat alttiita onnettomuuksille. Sellaiset taudit kuin diabetes tarkoittivat varhaista kuolemaa. Vasta viimeisen 50 vuoden aikana on alettu olettaa, että jokainen meistä elää vanhaksi. Lapsiluku on pienentynyt, ja osasyynä tähän on se, että vanhemmat eivät enää koe tarvetta hankkia varmuuden vuoksia paria ylimääräistä, sillä lähes kaikki selviävät lapsuudesta hengissä.
Hyvänä esimerkkinä ajan muutoksesta käy autoilun kehitys. Liikennekuolemia on tilastoitu vuodesta 1931 alkaen. Ensin ne olivat harvinaisia, koska autotkin olivat harvinaisia. Vuosina 1965-1973 liikenteessä kuoli yli tuhat ihmistä vuosittain. Syinä olivat alkoholi, mutta myös turvattomat autot. Turvavyö tuli pakolliseksi etupenkillä istuville vuonna 1971 ja takapenkille vuonna 1975. Lapsuudessani 1980-luvulla oli vielä autoja, joissa ei ollut takapenkin turvavöitä. Meillä oli kotonakin sellainen. Turvavyöpakon jälkeen liikennekuolemien määrä lähti laskuun. Kolme vuotta myöhemmin säädetty yleinen nopeusrajoitus 80 km/h laski kuolemia entisestään. Sen jälkeen törmäystestit kertoivat, että autojen turvallisuus parani koko ajan. Autot suojasivat entistä paremmin vammoilta, niihin ilmestyivät törmäyspalkit ja turvatyynyt. Vuonna 2000 päästiin ensimmäisen kerran alle 400 kuolonuhrin. Vuonna 2014 luku oli enää 229 ja viime vuonna 254.
Tätä taustaa vasten kypäräkeskustelu kertoo paljon meidän ajastamme. Ensimmäinen kypäräsukupolvi on nyt tullut aikuisikään. Henkilökohtaiset turvavarusteet ovat sittenkin melko uusi suuntaus. Ratsastajilla on nykyään kypärä päässä, monella myös turvaliivi. Kypärät ovat nykyään mukavia ja turvallisia, mitä ne eivät kuulemani mukaan olleet vielä 30 vuotta sitten, kun kypärän käyttöön alettiin kiinnittää huomiota. Osa vanhemmista ratsastajista kertoo, että heidän nuoruudessaan ei ollut tapana käyttää kypärää ja he eivät tottuneet koskaan käyttämään sitä. Kypärät yleensä olivat ihan kauheita kapistuksia, esimerkiksi armeijassa käytettiin peltikypäriä. He ovat sen aikakauden edustajia. On mahdotonta sanoa, mitä tekisin heidän sijassaan, mutta voin ymmärtää heitä. Sama kehitys on nähtävissä pyöräilykypärissä. 1970-luvulla syntyneet eivät yleensä käytä pyöräkypärää, koska eivät ole koskaan tottuneet sellaista käyttämään. Nämä samat ihmiset saattavat tosin vaatia lapsiltaan kypärän käyttöä, ja nämä lapset todennäköisesti käyttävät kypärää läpi elämänsä. Pyöräilykypärän käyttö on lakisääteistä, mutta lain noudattamatta jättäminen ei ole rangaistavaa. Vuonna 2014 kuoli 29 tieliikenteessä pyöräilijää, joista kuudella oli kypärä. Kypärä olisi mahdollisesti pelastanut vielä kahdeksan ihmisen hengen.
Lähteet:
Se, että minulla on päivä kadoksissa tipahtamisen takia ja että lyhytaikainen amnesia johtui iskuista vasempaan ohimolohkoon, on aika yleistä tietoa – ainakin jos blogiani lukee ;)
Se, että kypärä pelasti tilanteen, on ihan selviö (ja nyt käyn jaakobinpainia, että hylkäänkö melkein parin sadan kypärän yhden kolahduksen takia, kuten kuuluisi).
Se, että minulla on ollut ajoittaisi muistikatkoja ainakin kolme päivää tapahtuneen jälkeen, ei ole yleisessä tiedossa. Se on tasan varma, että minulle kypärättömyys ei ole enää minkäänlainen vaihtoehto – kantapään kautta oppii tehokkaasti.
Sen sijaan turvaliivin kanssa minulla on ollut henkisiä ongelmia, vaikka niiden puolesta olenkin paasannut. Mutta nyt, noin 10 päivää tapahtuneen jälkeen, kykene jotenkin käyttämään vasenta kättä, koska lapa alkaa olla tervehtynyt. Sen sijaan vasen ristiselkä sekä häntäluun ja selkärangan liittymä tekee vielä kiusaa, noin 2400 millin edestä ibuprofeiinia päivässä. Kysymys kuuluu, että olisinko selvinnyt hivenen pienemmillä kolahduksilla liivin kanssa. Mutta kun edullisissa hintaluokissa ne on niin surkean arvokkaita… Silti taidan ostaa paukkuliivit, ja ihan siksi, että prätkätutut vittuilivat minulle niin rajusti kun sanoin satasen varusteita kalleiksi.
Olen kokeillut joskus aikoinaan Aeron palaliivejä ja ne olivat mukavat, mutta hintaa taisi olla päälle 300 – niitä ei taida enää saada, ainakaan Suomesta,
Mutta harrastusratsastamisessa sellainen asia kuin turvavälineet ovat totaalisen tuntematon asia.
”Mutta kun edullisissa hintaluokissa ne on niin surkean arvokkaita”
Kyllä jotain aivotoimintahäiriötä on havaittavissa… Piti siis olla: surkean epämukavia.
Jakke, vakuutus korvaa osan kypärän hinnasta, jos esim. on SRL:n alaisen seuran jäsen. Onko henkesi seuraavalla kerralla halpa, kun kypärä suojajännityksen katoamisen takia murtuukin ensi-iskusta eikä tasaa iskuvoimaa laajemmalle ( huono selitys, mutta ymmärtänet)
Jakke on lyönyt päänsä pahemman kerran, kun tuollaisia juttelee. Se kypärä on entinen moisen tärskyn jälkeen, vaikka päällinen näyttäisi ehjältä.