En ole kuulunut liittoon enää muutamaan vuoteen. Olen seurani kannatusjäsen, ja seura saa itse asiassa enemmän kannatusjäsenen kuin täysjäsenen maksusta. Ratsastan edelleen ratsastuskoulussa ja käyn toisinaan seuran tapahtumissa, kun on kiinnostava luento tai muu vastaava. Hippos-lehdelle en ole nähnyt tarvetta, kun osaan kirjoittaa itsekin, ja vakuutuksen saa edullisesti mistä tahansa vakuutusyhtiöstä. En kilpaile, joten minulla ei ole mitään iloa liiton jäsenyydestä.

Viime aikoina vellonut keskustelu liiton asemasta on osoittanut sen, että liitto on unohtanut yhden perustehtävistään: se on unohtanut kertoa jäsenille ja potentiaalisille jäsenille, miksi se on olemassa. Ennen toimittajan töitä olin jäsenenä Palvelualojen ammattiliitossa. Pidän ammattiliiton jäsenyyttä tärkeänä siksi, että se neuvottelee työehdoistani. Muuten kävisi herkästi niin, että kunkin työpaikan pomo ottaisi töihin sen, joka tekee työn halvimmalla ja vähimmillä vapaapäivillä. Työantajillakin on liitot. Mitä isompi liitto, sen enemmän sillä on vipuvoimaa.

Evitskogilainen talliyrittäjä selitti minulle viidessä minuutissa sen, mihin liitto ei ole kyennyt viidessä vuodessa. Juttu on paljon suurempi kuin sinun tai minun saama alennus polttoainetankilla.

Ratsastajainliitolla ei ole työnantajaliittojen kaltaista vastaparia, joka kyykyttäisi sen jäseniä aina tilaisuuden tullen. Hevoset eivät toistaiseksi ole liittyneet yhteen ja vaatineet ratsastajia siirtymään keppihevosiin. Liitto ei silti ole kertonut, mihin sitä tarvitaan, muuta kuin keräämään ylimääräisiä ”väliaikaisia” Kipa-maksuja ja kalliita kilpailulupia. Liittojen tehtävä kaikkialla on kuitenkin hyvin samankaltainen: kun on riittävästi joukkovoimaa, millä tahansa asialle voidaan saada oikeutus. Joukkovoiman avulla harrastukselle saadaan parempi asema yhteiskunnassa, rakettikielto, ratsastusreittejä ja ehkä jonain päivänä kunnallisia maneeseja. Joukkovoiman määrä mitataan liiton jäsenmääränä.

Kyse on viime kädessä siitä, että lajiliiton joukkovoima luo yhteiskunnassa lajillemme eräänlaisen yhteiskunnallisen oikeuden käyttää hevosta kilpaurheilu- ja harrastusvälineenä. Muuten voitaisiin ajatella, että hevosen käyttäminen tällä tavalla on mennyttä aikaa ja tiedostavan ihmisen pitäisi luopua siitä.

Tämän kertominen olisi liiton tiedotuksen eikä evitskogilaisen talliyrittäjän tehtävä. Arvoisa SRL, olette unohtaneet kertoa miksi olette olemassa.