Lauantaina kävin kädentaitomessuilla, ja oli ilahduttavaa, miten paljon kädentaitoa yhteen halliin mahtuikaan. Pelkäsin pienempää antia, sillä edellisillä käymilläni kädentaitomessuilla oli varsin vähäinen näytteilleasettajakunta ja nekin vähät oli ajettu epäsuotuisaan paikkaan. Olin silloin pitänyt korublogia puoli vuotta ja Kädentaidot-blogi valitsi minut kuukauden vierasbloggaajaksi. Sain siitä hyvästä liput messuille, ja tarkoituksena oli silloin tehdä siitä kirjoitus, mutta ne olivat niin onnettomat, että ei siitä juttua syntynyt parhaalla tahdollakaan. Sen jälkeen en ole käynyt pariin vuoteen näillä messuilla, nyt bloggaajapassin innoittamana päätin lähteä. Kun pääsee ilmaiseksi sisään, ei paljon häviä, mutta voi saada paljon. Ja tällä kertaa koin todellakin saaneeni!
Kädentaito on kädentaitoa, vaikka ahjossa paistaisi.
Lasintyöstäjä sulattaa lasiin kiinni värejä ja saa niistä riipuksia.
Kädentaito ei katso ihonväriä. Afrikkalaisnaisten tekemistä koruista saa väriterapiaa ja hyvän mielen.
Messuilla oli nähtävillä toinen toistaan hienompia kädentaidon tuotteita. Oli tiffanytöitä, koruja vaikka mistä materiaalista kuten nahasta, puusta ja keramiikasta, takorautatöitä, marsipaanieläimiä ja pitsinnypläystä. Kädentaitomessujen yhteydessä palkitaan aina kädentaitaja, tällä kertaa palkinnon vei Tarmo Thorström, joka messuilla esitteli pitsistä tehtyjä korvakoruja ja heijastinta. Mies asuu Raumalla, kuinkas muuten, ja on harrastanut raumalaisten merimiesten aikoinaan aloittamaa nypläystä yhdeksän vuotta. Jos käyt Raumalla, saatat tulla pitsi-Jopon yllättämäksi, ja kuski Thorström yllyttää sinua nypläämään pätkän pitsinauhaa.
Pitsiä heijastinlangasta. Käytännöllistä!
Pitsi taipuu myös kala-aiheisiksi korvakoruiksi.
Bloggaajapassilaiset otettiin mukavan suopeasti vastaan ainakin koruosastolla. Katsellessani ympärille vaihdoin usein pari sanaa jollakin osastolla ja etenkin käsityöosastoilla kysyttiin, minkä lajin blogia pidän. Kun toinen kuuli, että kyseessä on korublogi, vastaanotto oli ilahduttavan myönteinen. Eräässä paikassa esitettiin jopa ehdotus tulevasta yhteistyöstä.
Teollisempia innovaatioita tuli vastaan muilla osastoilla.
Puukenkäkin osaa olla siro.
Joskus puhutaan suurista saappaista, mutta tämän koko on ainakin 150. Jokunen lapsi kävi mittaamassa, yltääkö nenä saappaan yläpuolelle.
Ruokapuolella maistatettiin jos jonkinlaista herkkua.
Oliivimakuja riitti tällä pöydällä.
Herkut ja kädentaidot voi yhdistää. Pulloja pusseissa, joita arvelen käsityöksi.
Niin, ja se Kymenlaakso oli mukana myös. Maakunnalla oli suurin yksittäinen osasto, moni alueen yritys oli koonnut voimansa yhteisosastoon, mutta rehellisesti sanoen heidän osastonsa oli hieman tylsä verrattuna ympärillä näkyvään väri-ilotteluun.
Kertakaikkisen mukava päivä, oli tosiaan helmiä, hevosia ja vaikka mitä. Hevosblogin puolelta löydät jutun siitä, mitä muuta messupäivä tarjosi.
Kimalletta riitti myös lemmikkiosastolla, kuten nämä ketjut osoittavat. Pitäähän lemmikillä olla koruja jos omistajallakin on!
Tämä hurjasteleva pörröturkki oli löytänyt ekourheiluauton, joka koostuu sellusta, puusta ja muovista. Ei ihan jalat yllä polkimiin.
Hei! Satutko muistamaan yritystä, joka myi noita Balsamicoja? Sain pari vuotta sitten pullon lahjaksi ja sen jälkeen metsästänyt kyseistä tuotetta.
Katselin asiaa messukeskuksen sivuilta ja ainoa viite myyjään taitaa olla tämä: http://www.messukeskus.com/Sites4/Meidanviikonloppu15/Sivut/EventExhibitorCard.aspx?participationId=1900729044&EventId=11331
Sähköpostilla kannattaa ehkä kokeilla.