Hopeasormus on melkein valmis! Viimeinen suuri työvaihe oli kiven ja sen pesän valmistaminen ja kiinnittäminen. Valitettavasti tästä vaiheesta on liian vähän kuvia, sillä viimeisellä tunnilla minulla ja muilla oli niin kiire saada työt valmiiksi, että en kehdannut pyytää ketään pitelemään kameraa. Totta puhuen kävi myös niin, että unohdin välillä koko dokumentoinnin, kun kello kävi armotta. Joitain kuvia sentään on, ja koetan parhaani mukaan selostuksella paikata aukkoja.
Pesää varten tehtiin aivan samanlainen rinkula kuin itse sormus on, mutta paljon pienempi. Alla näkyvästä kuvasta sitä tuskin erottaa, joten olen piirtänyt nuolen osoittamaan sitä. Se oli sen kokoinen, että 6 mm halkaisijaltaan oleva kivi juuri ja juuri mahtui sisälle. Opettajan mukaan se sai olla aavistuksen väljä, sillä kivi olisi hyvä saada pois pesästä, jos tarve tulisi. Tämä minisormus juotettiin kiinni samalla tavalla kuin itse sormus. Kun rinkula oli sievästi kiinni, sen alle juotettiin kiinni pieni palanen ohutta hopealevyä. Kun pesässä oli seinät ja lattia, sahasin levystä ylimääräiset pois.
Varsinainen oppitunti oli jo loppu, kun vielä hioin viilalla tasaisen kohdan sormukseen. Siihen pesä kiinnitettiin samanlaisella juotospalalla, joita käytettiin aiemmin. Nyt vain juotospala oli sormuksen ja pesän välissä. Kun metalli suli ja oli tukevasti kiinni, se laitettiin vielä muutamaksi minuutiksi happoliuokseen kirkastumaan. Samalla opettaja selosti kotiläksyni eli mitä minun pitäisi tehdä sormukselle kotona, jotta saisin sen valmiiksi. Läksyn voisi tiivistää yhteen sanaan: hioa!
Kotona asiat sujuivat suhteellisen hyvin, mutta paremminkin olisi voinut mennä. Ensimmäinen kotitehtävä oli madaltaa kivenpesän reunoja viilaamalla. Tämän sainkin hyvään alkuun. Sitten malttamattomana sovitin kiveä sisälle ja kävi juuri se, mistä opettaja oli varoittanut. Pesä oli reunoiltaan sen verran nafti, että kivi ei enää tullutkaan pois. Kuvasta huomaatte, että reunat ovat suhteellisen korkeat. Ne eivät kuitenkaan ole enää terävät, joten se ei varsinaisesti haittaa. Onnistuin varovasti hioen madaltamaan niitä vielä hiukan. Ensimmäinen on aina väistämättä harjoituskappale.
Sen jälkeen siirryin varsinaisen sormusosan kimppuun hioen happokäsittelyn jättämän mattapinnan pois, ensin viiloilla ja sitten hiomapaperilla. Samalla pyöristin reunoja, jotta hopeasormus ei olisi käytössä terävä. Ja kas niin, sormus oli valmis. Ei muuta kuin käteen vaan.
Toivottavasti saan vielä toistekin tilaisuuden työskennellä hopean kanssa, ja tehdä seuraavasta sormuksesta parempi. Vaikka tämä ei täydellinen olekaan, olen silti tyytyväinen.
Sarjan aiemmat osat:
Hei, kiva nähdä, että olet jaksanut a) tehdä sormuksen, b) laittaa siitä näin perusteellisen selostuksen. Itsekin harrastan kaikkea, mitä hopeasta pystyy valmistamaan, ja olen vähän bloggaillutkin kursseista. Kivenistutuskurssi on vasta tulossa. Teoriassa se on hallussa, mutta saa nähdä, mitä lopputulos käytännössä on. Sormuksesi on kyllä todella upea!
Kiitos kehuista.
Hopeakurssi oli minulle hyppäys täysin uuteen maailmaan. Olen kuitenkin enemmän helmi-ihmisiä.