Sininen on korumateriaaliväreistä vaativin. Se valikoi seuransa tarkoin. Sinisilmät tuikkivat vain harvoille. Se ei ymmärrä ollenkaan tummanharmaata serkkuaan, joka on kaikkien kaveri. Sininen kelpuuttaa seuraansa kuparin, pronssin, kullanvärin ja valkoisen. Joskus harvoin se viihtyy hopean seurassa. Tänään nuo silmät tuikkivat ranteessa.
Sinisilmät saa loistamaan seuraavin välinein: lankaa, neulaa ja sakset. Suurisilmäistä metalliketjua ja jykeväleukaiset pihdit, jotka pystyvät ketjuun. Sinisiä neliönmallisia 5 x 5 mm lasihelmiä ja valkoisia siemenhelmiä kokoa 11.
Tämä koruohje on tarkoitettu niille, joilta sujuu perusmallinen parillinen peyote-pisto. Jos olet unohtanut sen tai haluat oppia sen, käy katsomassa ohjeet. Pisto on varmaan helpoin kaikista siemenhelmitekniikoista, joten ei kannata säikähtää, vaikka se ei olisikaan tuttu. Siinä on tärkeintä pitää kudos napakkana, sen kun muistaa niin hyvin menee.
Tähän työhön tarvitaan useita yllä kuvatun kaltaisia kappaleita. Pystyriveissä on 6 helmeä, vaakariveissä 20. Kappaleiden määrä riippuu ranteesi paksuudesta ja lukkoratkaisusta. Minun 18 cm ranteelleni sopiva määrä on 7 valkoista palaa.
Seuraavaksi tarvitset ketjua ja pihtejä. Puolet ketjusta menee tässä tapauksessa haaskuun, mutta sille ei voi mitään. Tärkeintä on saada irrotettua ketjusta kokonaisia renkaita, jolloin uhraan joka toisen renkaan ja saan irti ehjänä joka toisen. Tämä ketju on jo sen verran paksua, että ketjun katkaisemiseksi pihtejä saa puristaa hampaat irvessä. Metallinpalaset sinkoavat helposti pitkin huonetta, mutta sen voi välttää katkaisemalla ketjun läpinäkyvän pussin sisällä. Näet mitä teet ja roskat jäävät nätisti pussiin. Kupari on ostettu hypermarketin maalaus- ja tapettiosastolta, se on jonkinlaista koristeketjua. Allergikoille varoitus: Minulla ei ole aavistustakaan, mitä kaikkea se sisältää, mutta se on kaunis.
Kuparin kohdalla pitää muistaa, että se tummuu ja alkaa vihertää ajan myötä. Tummuminen on hapettumista eli kupari reagoi ilmassa olevan hapen kanssa. Se käyttäytyy siis samalla tavalla kuin hopea. Hohdon saa säilymään pidempään, kun säilyttää tummuvia metalleja vaikkapa pienessä muovipussissa silloin, kun koru ei ole käytössä. Pussissa on vain rajallinen määrä happea, joten se ei pääse tummumaan yhtä paljon kuin avoimessa tilassa, jossa happea riittää. (Jos haluat eksyä aiheesta ja saada lisätietoa hopean tummumisesta sekä sen kiillottamisesta kotikonstein, klikkaa tästä.)
Ensimmäiseen vaiheeseen tarvitaan kaksi metallirengasta ja siemenhelmistä tehty valkoinen kappale. Kaksi rengasta yhdistetään valkoisella kappaleella ja se ommellaan kiinni reunoistaan.
Tässä kohtaa eteen tulee muuan ongelma: miten saada kuparirenkaat pysymään nätisti paikallaan? Nehän loikkivat miten sattuu! On aika panna ne kuriin.
Pomppivat renkulat saa kuriin siten, että kiristää päätyosan valkoisesta kappaleesta mahdollisimman tiukasti kuparin ympärille. Tämä kannattaa tehdä molempiin suuntiin eikä ole pahitteeksi, jos siinä välissäkin vaihtaa puolta ja tulee toiselta puolelta ulos. Tämä viritys tulee molempiin päätyihin sekä ylä- että alalaitaan.
Korutyössä on aina kaksi häntää, alkupään ja loppupään häntä. Näppärä tapa häntien päättelemiseen on tuoda ne vastakkaisista suunnista samaan kohtaan, jolloin ne voi solmia umpisolmuun. Solmun jälkeen työ ei takuulla lähde purkautumaan. Päätykaarteissa olevista helmistä on kuljettu useaan kertaan, joten siellä on sopivan ahtaita rakoja. Kuljeta lanka jonkin ahtaaksi käyneen helmen läpi ja katkaise sitten aivan juuresta. Pää jää sopivasti jumiin.
Sitten on itse sinisten silmien vuoro. Niitä on kuvassa kaksi kappaletta päällekkäin eli kuvassa on oikeasti neljä sinistä neliönmuotoista helmeä, vaikka kaksi niistä on varsinaisesti näkyvissä. Tälle on syynsä: Jos helmiä on vain yksi, on vaikea saada niitä tasaiseen riviin. Jotkut ovat silloin enemmän pinnalla kuin toiset ja toiset taas vastaavasti näyttävät olevan uppeluksissa. Tällainen vaihtelu ei näytä hyvältä, ja juuri yksityiskohdat tekevät korusta korun. Toinen syy on, että yksi helmi kieppuu akselinsa ympäri luvattoman paljon, kaksi vakauttaa.
Helmet punotaan koruun niin, että lanka kulkee keskeltä useamman kerran, käy kääntymässä ja palaa samaa reittiä.
Sitten työstä puuttuu enää lukko. Jos olet oikein viitseliäs, voit tehdä korun henkeen sopivan 6 x 8 helmen palasen ja kiinnittää lukon siihen. Tai sitten teet niin kuin minä ja teet simukan, jossa on 8 valkoista helmeä ja salpalukon läpivientirengas. Lukkovalinta viimeistelee työn. Valitse lukko paitsi ulkonäön, myös koon perusteella, niin että rannekoru on juuri sopivan väljä. Se on sopivan väljä silloin kun se ei purista eikä putoa.
Olipa sinulla ennestään sinisilmät tai ei, nyt ainakin on.
Ihana ❤️?
Kiitos paljon.